Tervetuloa käsityö- ja askartelublogiini!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Pukin kontista

Joulu sujui mukavissa tunnelmissa perheen kesken. Tunnelmat olivat tosin melko käsityöntäyteiset, sillä sekä kotonani että anoppilassa oli käsissä melkein koko ajan jotain puhdetta. (Hyvä niin :)


Äidilläni oli kaapin perukoilla monta vuotta vanhaa kangasta ja niistä on pitänyt jo aikoja sitten tehdä verhot, mutta ei ole saatu aikaiseksi. Päätin joulupäivän iloksi ommella äidille verhot kolmeen makuuhuoneen ikkunaan. Käytössä oli mummini siskoltaan saama ikivanha ompelukone, joka on hieman omapäinen, mutta jonka kanssa saa kyllä jotenkuten tällaisia perusompelupuhteita suoritettua.


         

Olen myös ollut ilmeisen kiltti, sillä joulupaketeista kuoriutui valtava kasa lahjoja. Erityisen mieluisia olivat anoppini antamat käsityöaiheiset paketit. Ylemmässä kuvassa ihana kahvikuppineulatyyny sekä kirjoneulelapasohjeita pursuava kirja. (Ehkäpä minun täytyy valita kirjasta joku kaunis malli ja tehdä hänelle kiitokseksi kirjoneulelapaset käsiä lämmittämään.) Anoppini on monitaiturikäsityöläinen, sillä neulomisen, tilkkutöiden sekä monenlaisten muiden perinteisempien käsityötaitojen lisäksi hän on kunnostautunut tämän syksyn aikana mm. myös kivenhionnassa ja hopeatöissä. Alemmassa kuvassa on minun lahjaksi saama muinaiskoru, ranneketju joka on melkeinpä tämän joulun lempilahjani. Olen päässyt syksyn aikana seuraamaan anoppini kivenhiontapuuhia melko läheltä ja vanha intohimoni kiviin on tämän myötä palannut. (Olin lapsena suuri kivifani ja -keräilijä ja lainasin paikkakuntamme kirjaston kivikirjat aina uudelleen ja uudelleen.) Nyt suunnitteilla on ensi kesäksi kiviteemainen vaellus Lappiin ja haluan ehdottomasti jossain vaiheessa päästä kokeilemaan hiomista.




Sain lahjaksi myös kirjanmerkkejä, ihastuttavat huopahelmet sekä pussukan sukkapuikkojani varten. Kissa on jo vanha, eikä tullut tämän joulun paketeista. P.s. Heli Laaksosen Aapine on Varsinais-Suomen murteella kirjoitettu aapinen ja suosittelen lämpimästi sen lukemista - aivan loistavia aapisrunoja täynnä oleva kirja!




Olen käsityötouhuissa vähän sellainen, että kokoajan pitäisi oppia jotain uutta. Kun olen oppinut jonkun uuden neulomistekniikan tai ompeluhommissa jotain, en jaksaisi tehdä asioita uudella tekniikalla kovin kauaa, vaan haluan jo oppia jotain muuta ja erilaista. Tietysti olisi hyvä tehdä samalla lailla useampi juttu, jotta voisi kehittyä hyväksi siinä mitä tekee, mutta keskinkertainen sopii minulle vallan mainiosti ja nautin käsityöharrastuksestani tällä tavalla.

Nyt joulunaikaan päätin kokeilla virkkaamista. Olen monesti ihaillut kauniita virkattuja kukkia neuleiden koristeena ja esimerkiksi laukkuja koristamassa tai heijastimina ym. Nyt minun oli saatava tuo taito itselleni ja päätinkin kokeilla uraa kukantekijänä. Kukkia syntyi nopeasti ja vaikka kokemukseni virkkaamisesta rajoittuvat ala-asteen pitkiin ketjusilmukkanauhoihin, opin mielestäni ihan hyvin. No...virkkausinnoissani kaivoin myös joskus synttärilahjaksi saamani matonkudekerät sekä ison virkkuukoukkuni päivänvaloon ja koitin tehdä matonkudekoria. Niitä syntyikin nopeasti kaksi ja niistä tuli mielestäni ihan kivat. Ne sijoittuvat meidän kylpyhuoneeseen hygieniatuotekoreiksi vanhojen kulahtaneiden tilalle. Laitoin virkkamani kukat koreihin koristeeksi, katsotaan nyt jäävätkö niihin vai teenkö koreihin vielä uudet sopivammat.

Uusi vuosi lähestyy ja vaikka en lupauksia juuri aio tehdäkään, voisin yrittää ensi vuonna olla aktiivisempi tämän  blogini kanssa. :)

-Leila


1 kommentti:

  1. Äitisi sai kauniit verhot.Täytyy joskus lainata tuota Aapista. Kissaa ei ilmeisesti kiinnostanut kirjan tarinat. Mitähän metkuja sillä on mielessa, kun näyttää noin mietteliäältä.

    VastaaPoista