"Paistan tästä äidilleni, leivoksen tai kaksi..."

"Haluan antaa sinulle äiti, maailman maistuvimman mansikkaleivoksen" 

Tänään on äitienpäivä ja takana oleva viikko on kulunut äitienpäiväkorttien parissa. Tilasin netistä vähän aikaa sitten ihastuttavan paperiaskartelukirjan, jonka innoittamana lähdin tänä vuonna tekemään lasten kanssa kortteja äideille. Kortteja syntyi ilahduttavan paljon ja niistä tuli persoonallisen näköisiä. 

Jokainen sai miettiä minkä värisen leivosvuoan (aaltopahvista) halusi äidille valita ja minkä värinen/makuinen leivos äidille valmistuisi. Makuja on tunnetusti monia ja valmistimme mm. päärynän, hedelmän, mustikan, sitruunan ja "kaikkienmaailmankarkkien" makuisia leivoksia. Leivokset saivat myös koristeeksi "strösseleitä" ja "nameja" eli erivärisiä hileitä ja paljetteja. Minun valmistamani vuokaleivos joutuu hetken aikaa odottamaan ennenkuin äitini pääsee sitä maistamaan, sillä hänelle ei kuulemma vatsataudissa leivokset maistu. Ajatus on kuitenkin tärkein ja äiti pääsee varmasti myöhemmin kokemaan ihanaisen makuelämyksen mansikka-vadelmaleivokseni parissa.

"...Annan herkkuleivokseni, äidin armahaksi."
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille!

365 hauskaa askartelua paperista ja pahvista

P.s. Suosittelen yllä olevaa askartelukirjaa vaikka kirjastosta lainattavaksi, sillä se on erittäin innostava, inspiroiva ja monipuolinen. Siinä olevat ideat sopivat kaikenikäisille!

Kirjan uusi elämä

Löysin kerran kirjakaupan ALE -korista kirjan, joka lähti sitä vain vähän raotettuani matkaani. Olen kerran jos toisenkin pettynyt ostaessani käsityö- tai askarteluopuksen omakseni, mutta tällä kertaa sain yllättyä iloisesti. Kirjassa on selkeät ohjeet ja joka kerran sitä selattuani saan uusia ideoita paperiaskarteluun.

Tämän kirjan myötä meille on kotiutunut kasa muitakin kirjoja. Kirppareiden ja kierrätyskeskusten tädit ja sedät katselevat minua välillä kummasti, kun rohmuan"Saa ottaa" -kopasta muille kelpaamattomia repaleisia espanjan- tai saksankielisiä romaaneja. Nuottikirjat ja sarjakuvat ovat harvinaisempia löytökopissa ja niitä olen suostunut ostamaan euron pari kappalehintaan.

Kirjan repiminen ja silpominen askartelutarkoitukseen tuntui aluksi hieman karulta, mutta olen surkuni surrut ja tuudittautunut ajatukseen siitä, että moni kirja menisi kierrätykseen tai roskikseen ilman tätä uutta mahdollisuutta.